Tämä tapahtui vuonna 2006. Samaisen tarinan torppasin kyseisen huollon webbipalautteeseen sittemmin mitään asiasta kuulematta.
Golfista hajosi laturi. Otin sen irti ja totesin, että laakerit, hiilet ja kuparien pinnat (joita hiilet raapii) on finaalissa. Siis laturi irti ja volkkarihuoltoon työmatkan varrella. Olin 7:15 paikalla kun tiesin, että huolto ja varaosapalvelu aukeaa 7:00. No putka on kiinni ja pimeänä. Ovessa lukee ”auki 7:00-17:00” Samaan aikaan muutama duunari sompailee takapihan portin lukon kanssa ja ajattelin kuitenkin jäädä toisen jonottajan kanssa odottelemaan. Putka aukesi ja marssin reippaasti varaosa tiskille. Ukko tuli ja ihmetteli ”Varaosamurheita?”. ”Joo”. Eikun muuten vaan seisoskelen tiskin edessä paskanen laturi käsissä! Ukko otti osan numeron ylös ja lähti koneelle kattelemaan varastokirjanpitoa. Kesti jonkun aikaa ja siinä tiskiä katsellessa huomasin jonkun turhautuneen hyvin palvellun asiakkaan raaputtaneen tiskin suojamattoon ”Munapää!” teksin. Päivä oli tältä osin pelastettu ja hymy oli naamalla vaikka ukko kertoikin, ettei ole laturia ja sellainen kyllä olisi toisessa toimipisteessä. Ukko soitti sinne, mutta puhelu meni vastaajaan: ”Avaamme 7:30”. Sanoin äijälle että haen laturin iltapäivällä sieltä, kun on sekin matkan varrella kotiin.
Yritin soittaa sinne toiseen toimipisteeseen aamusta, kun ajattelin, että pessimistin tuurilla se ainoa laturi menee jonkun vanhan mummon Golfiin, jolla ajetaan sunnuntaisin länsiväylän tukkeena kirkkoon ja takasin. Puhelu meni keskukseen. Sitten toiseen keskukseen ja sitten kuunneltuani riittävästi piippailuja kääntyi taas ensimmäiseen keskukseen. Tytteli päätti yrittää vielä ja taas perkeleesti piippailuja, varattu ääni ja puhelu katkesi. Perkele! En soita!!! Pöllin sitten sen siltä mummolta kun sen auto seisoo viikolla sateessa pihalla! Alkaa olla kokemusta latureiden irrotteluista...
Lähdin töistä hyvissä ajoin, kun pitää muistaa se Länsiväylän silltatyömaa, joka saa yleensä laiskat mersukuskitkin kimpaantumaan odottelusta. Marssin taas varaosatiskille, jossa rauhallinen pujoparta katteli laturia ja totesi heiltä tosiaan sellaisen löytyvän. Vaan eipä löytynyt! Pujoparta ryhtyi tutkimaan sen seitsemällä ohjelmalla, että onko sitä laturia vai ei. Koneelta ei löytynyt, mutta pujoparta oli sen verran oma-aloitteinen, että katsoi kaikista hyllyistä ja löysi sen laturin ”varattu” hyllystä. Ei sitä kukaan ollut varannut, (ei edes se mummo!) joten laturipaketti auki ja tutkimaan – ja kas perkele! Eihän siinä ollut hihnapyörää kiinni. Eli pitää ottaa hihnapyörä irti vanhasta ja laittaa uuteen. Ehdotin, että joku korjaamon puolelta voisi vaihtaa sen rivakasti odotellessa: ”Ei se käy kun kaikki huoltomiehet on ihan varattuja kokoajan”. Häh? Pujoparta tiesi sen edes katsomatta huollon puolelle? ”No saisinko työkaluja lainaan, kun tarvitaan erikoistyökalu hihnapyörän irroittamiseen? Jos irrotan sen itse nyt samantien?”. ”Kaikilla työmiehilla on omat työkalut, eikä niitä voi lainata. Sä et varmaan kuitenkaan tunne ketään huollon puolelta?” No voi vittu! ”No en tunne... ” Tässä kohtaa pujoparta jo menettää hiukan levollisuuttaan ja ottaa laturin takasin ja käskee mennä huollon tiskille keskustelemaan hihnapyörän irroittamisesta. No jo on perkele. Helvetin honkkeli taipuu kyllä varastohyllyjen väliin, mutta ei pysty hoitamaan huollon ukkojen kanssa neuvotteluja yhden rinkulan irrottamisesta. Kas kun ongelma syntyy siitä, että vanha laturi pitää antaa vaihdossa uuteen – muuten se uusi laturi maksaa ihan tolkuttomasti. Mutta vaikea antaa vanhaa laturia, kun siitä tarvitaan se rinkula ja uutta laturia en saa, ”kun sitä ei ole vielä maksettukaan”,kun en ole antanut sitä vanhaa. Jo on mielenkiintoinen pattitilanne!!!! Marssin ”pikahuollon” tiskille kun ajattelin, että jos tämä ei ole pikahuolto niin mikä on! Nuori kaveri istuu koneen edessä jo valmiiksi sen näköisenä, että olen keskeyttänyt pasianssin pahaan kohtaan. Selitin tilanteen ja ojennan laturia. ”No nyt ei kyllä ole yhtään huoltomiestä vapaana.” Ja taas joku mulkero pystyy meditaation voimalla tietämään, että kaikki jätkät painaa hikihatussa hommia kattomatta huollon halliin päinkään! Tyhmempi voisi luulla, että sehän on sen homma toistaa tota lausetta. Sekin on varmaan saanut turpaansa joltain huollon rasvarunkkarilta. ”No milloin joku ehtisi katsomaan sitä laturia?” ”En tiedä.” Vieläkin hillitsen itseni ja kysyn voiko sen laturin sitten jättää tänne ja joku tekee sen sitten joskus. ”Pitää tehdä työmääräys. Mikä on auton rekisterinumero?” ”Se on vaan tämä laturi??!?” ”Eikun pitää olla rekisterinumero mistä tuo laturi on peräisin.” En muistanut Golfin rekisterinumeroa... Näytti jo siltä, että työmääräystä ei voi tehdä kun en muista rekisterinumeroa!!! Pojan naskali päätti sitten luovuttaa ja laitettiin mun Polon rekisterinumero, tulostettiin paperi ja allekirjoitin tilauksen. Teki mieli kirjoittaa viivalle ”Munapää”... Poju vielä totesi tässä olevan vaarana, että huollon kaverit vaihtaa sen hihnapyörän sitten Polon laturiin, eikä siihen Golfin laturiin. Kun se rekisterinumerokin on Polosta... Ei voi olla totta!!!! Keskenkasvuinen nörtinperkele osaa vielä ennustaa tämänkin tapahtuvaksi!!! Käskin sen kirjottaa helvetin isolla siiheen lappuun, että samanlaiseen laturiin vaihdetaan se rinkula. Katto vaan tyhmänä eikä kirjottanut. Vei paperin pois. Kysyin vielä lähtiessä:”Ei yhtään tiedä milloin olisi valmis?” ”Ei tiedä. Huoltomies soittaa sitten kun on valmis.” On perkele tosi pikahuolto!! Saatana veikkausliigan arpajaisyksikkö!
Huoltomies soitti sitten juuri kun olin päässyt kotiin. Olin vielä käynyt kaupoillakin huollon nurkilla toivoen, että joku rivakka huoltomies hoitaa asian samantien. No ei hoitanut ja tuli ylimääräinen reissu hakemaan sitä laturia ”huollosta” seuraavana aamuna. Onneksi oli eri ukkoja tiskien takana. Muuten olisin maksettuani marssinut tiskille takasin ja päästänyt pari valittua sanaa ja huitassut sillä uudellä laturilla päin näköä niin, että jää hihnapyörän kuva otsikkoon! Työ maksoi peräti yhdeksän euroa... Laturi sitten vähän enempi.
