Vesilasku

Vesilaitos lähestyi asiakaspalvelullaan ja pyysi asiakastaan ystävällisesti lukemaan asiakkaan vastuulla olevan vesilaitoksen omistaman mittarin. Mittaria tihrustaessa huomasin sen pyörivän hitaasti, mutta pyörivän siis kuitenkin. Kukaan ei käyttänyt vettä juuri sillä hetkellä ja mielessä käväisi kaikki mahdolliset kauhukuvat vuotavista vesiputkista talon rakenteissa. Sulku kiinni ja auki - ei vaikutusta. Otsalamppu päähän ja kiertämään kaikki mahdolliset hanakulmarasiat ja jakotukit mahdollisen vuodon löytämiseksi. Ei löytynyt. Rupesi jo oikeasti pelottamaan, että sitä vettä lorisee seinän väliin ja imeytyy rakenteisiin. Sitten tulin tulkanneeksi lukemaakin - vettähän oli mennyt 45 kuutiota enemmän kuin viime vuonna - aika paljon enemmän!

Siinä vaiheessa ryhdyin jo epäilemään sitä ruotsalaisten keksimää helvetinkonetta, joka leipoo ilmaa ja vettä taloon. Kytkimestä kone pois päältä ja kuulostelemaan. Ei kuulunut mitään. Kokeilin ylipaineventtiiliä ja kas - sehän jäi lorottamaan ihan kunnolla! Vesi valui suoraan ylipaineventtiilistä viemäriin! Hienoa!

Laitoin heti postia firmaan, joka pelin oli myynyt ja kyselin takuukorjauksen perään. Päivän päästä joku sieltä vastasi, että tarvitsee asenusspöytäkirjasta kopion ja koneen sarjanumeron. Takuu on voimassa ihan kaksi vuotta asennuksesta. Huimaa! Tavan ilmalämpöpumppujakin myydään viiden vuoden takuilla. Asennuspöytäkirja on tyhjä, sillä asentaja ei sitä täyttänyt. Selittelin takaisin päin, ettei dokumentteja löydy ja laitoin kuvan sarjanumerosta. Laitoinpa kuvan siitä putkihässäkästäkin koneen alla - sitä ei nimittäin tavan tusaaja saa tehtyä ja löysin kännykästä asentaja puhelinnumerokin. Vakuuttelin, että asentaja kyllä muistaa tapauksen. Meni neljä päivää ja viikonloppu, vasta sitten tuli postia, että joku koneen jälleenmyyjän valtuuttama huoltajan pitäisi ottaa asia hoitaakseen. Siitä kuluikin sitten pari päivää lisää ja asentaja soitteli tulevansa korjaamaan venttiilin.

Yritäppä itse sulloa tuonne sekaan joku työkalu!

Ukko tulikin ja kun viemäriin menevää putkea irroitettiin, niin kyllä sitä vettä tosiaan lorisi ihan katkeamattomana nauhana. Väitti, että täälläpäin jostain syystä joudutaan niitä venttiileitä vaihtamaan useammin kuin muualla. Olipa kuulemma jutustellut sen vuosi sitten käyneen korjaajan kanssa yhteisellä keikalla ja oli saanut selville, että silloin oli tähän koneeseen vaihdettu vain yksi puhallinmoottori. Hitto! Se oli ottanut sen toisen moottorin mukaan ja vaihtoi senkin samalla rytinällä - takuuseen. Kuunteli putkien resonanssia ja veivasi nekin niin, ettei pytinkin pärise kuin Vatanen työmaalla! Konehan hiljeni kummasti. Itse en niihin kylmäkoneen putkiin uskaltanut koskea, kun eivät näytä niin kestäviltä. Pärähtää vielä räjähdysherkät myrkyt naamalle!

Vuodenvaihteen jälkeen ollaan sitten omillamme sen koneen kanssa - saattaa olla, että venttiliit menee itse vaihtaen ja räpätintä ojennetaan ihan sumeilematta itse, jos meinaa äityä äänekkääksi. Nyt sitten odotellaan, että vesilaitos laittaa ensin tasauslaskun ja sitten arvioivat koko ensivuoden kulutuksen tuon yhden vuotavan putken takia isommaksi. Eihän se takuu kata kuluja, vaan pelkkiä korjauksia...

Laatulaiteita

Pesukone hajosi. Se oli tuoksutellut jo jonkin aikaa, mutta hajua ei tuntunut useinkaan ja nuuskuteltuani hetken totesin ehkä koneen olevan vain likainen ja pesin 90 asteen pesulla - tyhjänä kuten ohje sanoo. No hajut hävisivät ja loogista olisi ajatella vian olleen siinä.

Pari koneellista myöhemmin pesu pysähtyikin kesken kaiken. Ei mitään eloa virtakytkimestä. Takuu ummessa ja vedet koneessa. Nukkasihti siis auki ja vedet lattiakaivoon. Onneksi on se kaivo! Veden mukana kilahti katuun myös gyproc ruuvi ja jo ruostunut naulakin. Eivät ole löytyneet rutiinipuhdistuksessa - ei ole tullut riittävästi vetä sitä kautta ulos. Eli uusi vinkki nukkasihdin puhdistukseen!

Tämä onkin jo toinen UPOn kone. Edellisen olenkin nähnyt avattavan ihan takuuammattilaisen toimesta. Se näet pompautti koko rummun irti iskunvaimentimiltaan - onneksi oli peltiä ympärillä, eivätkä pyykit karanneet kauaksi linkouksessa. Sain siis takuuna tämän uudemman koneen tilalle.

Sulaketarkastuksen jälkeen kansi auki kieputtimesta. Sieltä löytyikin mustaksi palanut liittimen pääty ja täysin kadonnut piirilevyn nurkka. Johtoja seurailemalla ja kanteen tulostetun omituisen piirikaavion jälkeen totesin 240V syöttöliittimen hitsanneen huonossa liittimessä itsensä pilalle. Kukahan pelle kuvitteli, että tuollainen "abiko" kestää tärisevässä koneessa ?Ja piirikortin kestävän kun kahdeksan johdon nippu heiluttaa heikossa yläkulmassa olevaa vastaliitintä? Hermostuin huonoa suunittelua ja "tein" uuden liittimen kortille railakkaalla vedonpoistolla. Tarkastin loputkin osat, ettei metalliruuvit olleet reittäneet putkia rikki ja kasasin vekottimen. Hyvin toimii! Täytynee ostaa pesukoneen viereen vaahtosammutin, kytkeä pistorasia hätästop-kytkimen taakse ja laittaa ylimääräinen palohälytin samaan huoneeseen. Mikään vakuutushan ei korvaa omia kikkailuja. Mikään vakuutus tai takuu ei myöskään turvaa paskalta suunitelulta!

Sittemmin kuulin eräältä tutulta, että kyseinen ongelma on kaikissa tuon 615 mallin UPOissa. Huoltomies oli kertonut piirikortin hinnaksi 240€ ja työstä veloitetaan sitten loput, jotta 340€ summa tulee täyteen, jonka UPO sallii vielä teettää takuuhuoltajilla. Uusia paremmin toimivia koneita saa halvemmalla kaupasta! Älkää ostako UPOn pesukonetta - ei se toimi.



Mikroaaltouunikin on kiukutellut. Ihan uusi, kaupasta kotiin ajettu - eikä suostu lämmittämään kuin silloin tällöin! Usean piippauksen ja kiroilun jälkeen alkoi vika hahmottua: oven tunnistuskytkimen johto, tai vaihteeksi liitin, on huonolla kontaktilla ja mikro voi kesken ajelun pysäyttää leikin, kun luulee oven olevan auki! Reipas nyrkinisku etunurkkaan auttaa usein. Ainakin lämmittäjä kypsyy hyvin nopeasti ja sormien verenkierto paranee. Takuu on voimassa, mutta kuitti hukassa. Avauduin siis OBH Nordicalle asiasta ja sainkin palutetta. "Ikävää, että juuri teidän laitteessa on vikaa". Ihan pieni kettuilun maku siinä viestissä oli, mutta lupasivat toimittaa uuden, jos toimitan mikron postiin ja heidän huoltoon.

Mikro on edelleen kotona. Posti on kaukana ja itse pitäisi paketoidakin. Laiska luonne ratkaisi asian piirtämällä oikeaan kohtaan mikroa raksin vasaran kuvalla ja ohjeisti käyttäjiä uudella proseduurilla - topakka tujaus ennen ohjelmaa auttaa sen loppuunsaatossa. Sopivaa vasaraa ei
ole vielä löytynyt. Lopulta pitänee avata mikrokin ja tehdä toisten työt loppuun.


Ryhdyn vaatimaan tästä eteenpäin kodinkonekauppiasta ottaamaan ruuvarin käteen ja esittelemään laitteet sisältäpäin. Ei sillä nätillä kuorella ole mitään tekemistä hyvän laadun ja toimivan koneen kanssa. Huonoista laiteratkaisuista pitäisi pystyä tinkimään pidempiä takuita tai reippaita alennuksia. Ei mitään lenkkaritakuita postiin ja takaisin!

Multaa

Pitäisi viimeistellä pihaa nurmella niiltä osin jotka jäivät kaivinkoneen jäljiltä huonolle hapelle tai kokonaan hiekalle. Tarvitaan siis multaa, jonka voi tasata pitkin lääniä puuttuviin kohtiin. Naapureilta olikin jo viimekesän tietoa kahdesta maaurakoijasta ja heidän "multalaadusta". Toisen tuomisissa oli posliinin palasista lähtien kaikkea terävää joukossa ja toisen tuoma lasti oli priimatavaraa. Se siis viimekesänä. Soitin siis kehutulle urakoijalle, mutta vanhempi ukko kehoittikin soittelemaan alaiselleen, jos sitä multaa yleensäkkään on. "Ettei tule luvatuksi, jos vaikka ei olekkaan." No sille sitten rimpautin. "Nyt on satanut niin paljon, ettei tuota vanhaa seulottua kehtaa millään myydä. Ihan hötöä. Jos sitten loppuviikosta, kun seulotaan uusi erä..." No lupailin soitella loppuviikosta. Ei vastannut kaveri loppuviikosta puhelimeen niin en sitten tilannut. Perkeleen puhelinvastaajat kun ei osaa vastata kysymyksiin ja luvata toimittaa tavaraa!

Soittelin sitten viikon päästä uudelleen ja sain lupauksen: "Viimeistään huommenna tuodaan". Ei tuotu ja kun oli perjantai, niin kuormaa ei tuotu sitten viikonloppunakaan. Maanantaina pirautin ensitöikseni ja kyselin oliko osoitteen löytymisessä jotain vikaa vai miksi ei kuorma tullut perille. "Teknisiä ongelmia. Tänään tulee varmasti!" En viitsinyt kysyä oliko teknisiä ongelmia kuljettajalla vai kalustolla. Nestevajauksen korjailu alkanut liian aikaisin kesähelteillä. Jos saisi sen kuorman ensin ja kettuilisi vasta sitten. Kello oli lähempänä kahdeksaa illalla kun savilasti vihdoin lysähti tontille. Päivän lämpö alkoi vaihtua kosteaan iltaviileään ja pihalla haisi. Piti oikein käydä nuuhkaisemassa kasaa, ja todella, sehän se haisi kuin ylivuotava paskaviemäri. Jotain jätettä siihen tosiaan oli seulottu, ei vain ehkä ollut vielä ihan loppuun asti "palanutta", koska keossa oli jänniä ruskeita paakkuja siellä täällä. Tätä erää tarvitse ainakaan lannoittaa! En edes halua tietää onko kyseessä eläin- vai ihmisperäistä jäämistöä.

Muutaman kärryllisen levittettyäni esiin pullahti pirun iso teräväreunainen lasinpala. Toisella lapiollisella tulikin posliinia. No laatukamat onkin sitten varmaan jaettu viimevuonna ja näin taantuma-aikaan otetaan priimahinta ja annetaan paskaa lasimurskalla. Sekaan oli kuohkeuttamiseksi laitettu hiekkaa, mutta joukossa on isovarpaan kokoisia kivenmurikoitakin. Muuten tuo "multa" näyttää erehdyttävän paljon samalta savelta kuin mitä tontilta kärrättiin pois rakennusvaiheen alussa - sekaan vain on laitettu paskaa ja hiekkaa.

No ainakin tuo "multa" oli kuohkeaa, helppo levittää ja tuntui painuvan nurmijyrällä melko tiukkaankin. Ehkä niitä kivenmurikoitakin lentää ruohonleikkurilla vain naapureiden ikkunoihin ja jos pitää kenkiä jalassa kotipihallaankin niin ei satu mitään. Turvakengille on siis käyttöä jatkossakin.

Katsastuskonttorilla

Tuli kevät ja hinku saada kesäuto radalle. Esteenä olikin vain auton "käyttöönotto", joka tietoyhteiskunnassa hoidetaan virka-aikana katsastuskonttorilla paperit kourassa. Konttuurilla oli tietysti jonoa viiden ihmisen verran, joka eteni hitaasti juuri minun edellä olevaan, johon se sitten tyssäsi. Jostain syystä edelläni oleva kaveri halusi vaihtaa vakuutusyhtiötä ja halusi sen ilmeisesti tehdä konttorilla?!? Konttorin täti ei saanut vaihdettua yhtiötä tiatojarjestelmaan, koska siellä komeili jo kaksi merkintää samalle päivälle. Täti ihmetteli asiaa viitisen minuuttia ja onnistuin sinä aikana vain vaivoin pitämään mölyt mahassani. Minä olisin deletoinut koko koslan systeemistä ja luonut vaikka uudelleen - sekin olisi käynyt nopeammin. Täti päätti kuitenkin soitella vakuutusyhtiöön ja kesti toisetkin viisiminuuttia kun tilanne esitettiin vakuutusyhtiön edustajalle, joka totesi asian olevan liian vaikea ja yritti luistaa hommasta. Konttorin täti pisti kovaksi ja painosti luurin päässä sluibaavan tekemään asialle heti jotain. Lopputulos oli, että vakuutuspelle teki manuaalisesti jonkun kirjauksen johon täti totesi, että olisi itse tehnyt saman, mutta ei uskaltanut! Kun edeltävä asiakas oli hoidettu, niin takavasemmalta ryysäsi tiskille joku raksaheebo ja ryhti runnomaan asiaansa. Kaveri oli sen kokoinen, etten katsonut voivani avautua jonotusmenettelyprotokollan rikkeestä menettämättä ruumiinosia. Tyydyin ajatukseen, että paatostan asiani sitten nettiin. Eihän konttorilla ole tietenkään jonotusnumerosysteemiä, koska sehän olisi sama kuin myöntäisi, että palvelu on hidasta! Pirustako sitä tietää kuka on missäkin kohtaa jonoa, jos jotkut istuskelee penkeillä muka nautiskellen näkymistä tiskin toisella puolella...

Sain sitten kuitenkin yli puolentunnin jonottamisella asiani hoidettua alle puolessa minuutissa ja kävelin konttorilta ulos uudet paperit kourassa hiukan ennen virka-ajan päättymistä - kymmenen euroa köyhempänä.

Golfin huolto

Tuli "kakkosgolfin" huollon aika. Juuri ennen huoltoa olikin jo havaittu outoa moottorin sammumista liikkeellelähdöissä. Tästä mainitsinkin huoltoa tilatessa ja kerroin, että päästöt kannattaa senkin vuoksi mitata.

Huoltopäivä koitti ja auto vietiin pajan pihaan aamusta ja avaimet lyötiin haalaripellen kouraan. Ihmettelinkin koko päivän, kun mitään soittoa ei kuulunut. Ajattelin kaiken sujuvan kuten pitää ja iltapäivällä, kun menin lunastamaan autoa pois, olikin haalaripellen hämmästynyt komentti: "Ai hitto! Mä unohdin tehdä sen.." Mitä "#¤¤"!!%&!!!! "No me tehdään se huomenna! Tullaan sitten hinnassa vastaan." Juma! Auto jäi sinne odottelemaan ja seuraavankin päivän reissut meni uudelleen sunnitteluun.

Seuraavana päivänä sitten tuli soitto heti aamusta, että iskareita ja etujarruja myöten pitää vaihtaa osia - ei muuten mene leimasta. Kyselin päästöistä, mutta ei kuulemma voi mitata kun pakoputki vuotaa. Ehdotin, että laittaa sen putken liitoksen kuntoon ja mittaa sitten. Senkin mainitsin jo huoltoa varatessa. Kumma kun pitää erikseen kertoa mitä pitää tehdä!

Iltapäivästä uusi puhelu ja rasva!%¤#¤ari kertoi rikkoneensa jarruista jonkun nippelin. Ei ehdi enää uutta osaa sille päivälle, joten auto jää taas pajalle. Väitti tulevansa sunnuntaina töihin ja voisi tehdä sen silloin jos sopii. Lupasi sitten soitella sunnuntaina jos saisi maanantaille auton ajoon.

Sunnuntai tuli, mutta soittoa ei kuulunut. Maanantaina oli neljäs päivä kun piti keksiä erikoiskeinoja kuljetukselle töihinmenoa varten. Huoltoketku soitti sitten maanantaina aamusta, että auto on valmis. Ei suostunut hintaa sanomaan, kun varaosalasku oli vasta tulossa. Eli ei mitään keinoa tietää paljonko töissä tullaan "hinnassa vastaan". Päästöt oli kuulemma ihan kunnossa, vaikka mitään vikaa ei oltu korjattu taikka havaittu!

Pajalta autoa hakiessa vikaa tuli välittömästi ja tyhjäkäynti jäi päälle talliin ajettaessa! Auto takaisin pajalle ja kas, rasvari oitis löysi tyyppivian: koko ruiskuosuus on lähes irti imusarjasta rikkoutuneen kumilärpykän takia. Eli vuotaa siitä reippasti ohi ja saa auton lähes sammumaan - tietenkin vain jos kone kallistuu riittävästi väännön takia. "Varataanko uusi aika...?" EI VARATA! Kele!

Itse kävin kuudenkymmenen euron osan ostamassa ja ähläsin sen paikoilleen. Vanha oli melkein kahdessa palassa! Miten tuommoinen vuoto ei näy päästömittauksissa? Ihan turha mitaus!!!


Huolto lähestyi vielä kerran kirjeellä, jossa oli lisää maksettavaa! Rasvari ei ollut muistanut mitä osia on laittanut ja sadaneuron"jarrupukki" jäi velottamatta ensimmäisestä laskusta. Pitänee nostaa auto ylös ja käydä läpi kaikki osat, että kaikki laskutetut nippelit varmasti löytyy!

Psykologinen ajorata

Pitkän leipomisen jälkeen tielaitos on saanut kahdeksan kilometrin pätkän normaalia valtatietä levennettyä nelikaistaiseksi. Kalliota on louhittu pari vuotta, jonotettu työkoneiden joukossa ja väistelty pimeässä urposti laitettuja keiloja ja heijastimia. Tieremontti tehtiin turvallisuuden nimissä, koska autojen määrä on kasvanut valtaisasti ja tieosuus on jonkun tilastopellen mielestä suorastaan hengenvaarallinen. Ja kaiken lisäksi kuulemma vetää huonosti. Paskat! Aamuisin siinävanhalla tiellä, yhdellä kaistalla, 80-talvirajoituksella kitkutti aina joku permanenttitäti kuuttakymppiä, eikä kukaan viitsinyt ajaa siitä ohi, koska nelikaistainen moottoritie alkaisi kuitenkin kohta. Pitääkö siis myöntää permanenttitätien olevan tilastollisesti vaaraksi liikenteelle? Myönnetään - otti pattiin kun kukaan ei uskaltanut ajaa siitä ohi. Hannarit ja luuserit!

No, tilanne ei muuttunut mitenkään uuden tien kanssa: edelleen ajetaan jonossa, mutta koska tie on leveä, ja joku saattaa ajaa ohi, on vauhti kivunnut jo lähemmäs sataa. Vaikka siellä on se sama 80-taulu ja perkeleen oppimisvaikeuksinen tantta! Se uskaltaa ajaa jo ylinopettakin. Ja jonossa mennään senkin takia, kun ei sinne moottoritelle pääse kuitenkaan kuin yhtä kaistaa pitkin ja kunnon pelkurit ryhmittyvät länsiväylätyyliin riittävän ajoissa.

Halvemmallakin olisi päässyt: olisivat tehneet psykologisen parannuksen tiehen! Maalataan ajoradan merkinnät leveämmälle sinne pientareelle, niin sen permanenttitätikin saisi pidettyä Fiestansa omalla kaistallaan. Ja sitten olisi nostettu nopeusrajoitus sataseen - talvellakin! Kaikilla olisi turvallisempi olo, tie vetäisi paremmin ja rahaa olisi säästynyt johonkin fiksumpaan! Mikä ihmeen idea oli rakentaa moottoritien näköinen ja kokoinen tienpätkä ja kuitenkin kieltää käyttämästä sitä moottoritienä? Tähän se samainen tilastopelle osaa vastata, että 80-rajoituksella jää todennäköisemmin henkiin ja kuolemaan johtavia onnettomuuksia sattuu vähempi. Paukapää unohtaa sanoa, että vuodessa Suomessa kuolee enempi porukkaa kaatumalla kuin liikenneonnettomuuksissa! Pitäsikö pystyssä pysymiseenkin keksiä jonkun sortin "postailukortti", huojuntakoulu kakkosvaiheineen ja promilleraja?

Autot ja pohjavedet pilataan suolaamalla tiet. Miksi ihmeessä sitä tynkämoottoritietä suolataan ja kielletään ajamasta talven keskelle luodussa kesäkelissä kesänopeuksia! On varmaan paljon turvallisempaa olla näkemättä suolaliejun peittämästä ikkunasta, kuin opetella fysiikan lakeja liukkailla keleillä. Tilastopellellä ei ole vastausta, että kumpi aiheuttaa enempi onnettomuuksia - suolaikkunat vai liukas keli? Jos kerran halutaan rajoittaa sitä vauhtia, niin kunnolla vettä sinne radalle pakkasella ja odottellaan pari viikkoa kun pellit paukkuu ja hoitoalan YT-neuvottelut perutaan. Sitten käydään kysymässä elossaolevilta haluaisivatkohan ne, että tehtäisiin se junarata nopeutetulla aikataululla?

Jos jonkun kansanedustajan kulkeminen olisi kiinni siitä radasta, niin sitähän tehtäisiin jo! Olisivat laittaneet sen tieurakan rahat edes sen radan suunitteluun. Nyt kuulemma jos ryhdytään suunittelemaan, niin ehkä 20 vuoden kuluttua voidaan ryhtyä rakentamaan. Mitä helvettiä? Monimutkaisempia ja vaativampia pilvenpiirtäjiäkin tehdään lyhyemmässä ajassa! Kiinalaiset ehtivät polttaa poroksikin muutaman ja rakentaa ne sitten uudestaan samassa ajassa. Miten vaikeaa voi olla vetää karttaan viiva ja sanoa, että tosta mennään ja sitten kajauttaa pari rautaa vierekkäin maahan ja kalusto päälle? Siellä on taas joku poliitikko jarruttamassa kehitystä. Se on muuten varmasti se permanenttitantta!!!

Suojapelti

Nyt kun vuoden verran olen ihaillut omaa kädenjälkeä ilmanvaihtokoneen päällä ajattelin kuitenkin piilottaa kanavaputket pois näkyiltä. Kone jöpöttää kodinhoitohuoneessa ja armaflexilla ja kontaktiliimalla piilotetut putket ovat lievästi rumat ja osuvat silmään joka kerta ohi mennessä.

Ruotsalaisen ihmevempaimen päälle on kuin onkin kattoon asti ulottuva suojapelti. Itseasiassa peltiä ei osannut (taaskaan) silloinen kauppamies myydä koneen mukana. Sittemmin kuulinkin kyseisen ukon häipyneen tai saaneen lemput koko firmasta. En ihmettele yhtään - kaveri oli aivan pihalla ja häkeltynyt kun olin osannut lukea manuaalista lattialämmitysputkien mitoituskuvat lattiaan ennen kuin olin saanut koko konetta. Itse ei ollut kuulemma edes tiennyt, että ne tiedot löytyvät manuaalista..? Ja manuaali internetistä...?

Pellin hankkimisen muistin sitten samalla sähköpostilla kuin takuuhuollonkin. Oli nimittäin välipäivinä ilmanvaihtokoneen laakeri päättänyt ilmoittaa tien loppumisesta. Puhallin vaihdettiinkin takuuna ja reipas huoltomies oli kuulemma ottanut oikein kengät pois ennekuin oli tullut peremmälle. Iso plussa MM-putken huoltomiehelle! Ei sentään vielä olla niin Amerikassa, että tepastellaan joka paikkaan kengät jalassa! Tarkka huoltomies oli kiinnittänyt huomiota ilmanvaihtokoneen asetuksiinkin ja kyseli, että onko säädöt kohdillaan, kun kone näyttäisi tuottavan ylipaineen kämppäämme alipaineen sijaan. Pikainen selitys ruotsalaisesta laatutyöstä: IV-suunittelijan kanssa mittailimme ilmamääriä ja totesimme koneen säätönupikoiden olevan kytkettynä ristiin! Sen keksimiseen menikin vain tunti mittaustyötä. Säädettiin kohdilleen "väärin" ja merkittiin seinään taas yksi hirsipuun osa ruotsalaisille.

Pellin sai itse noutaa 160 euron hintaan varastosta. Tuntui kyllä turhan kalliilta. Toisaalta jos kone maksoi melkein 6000 euroa, niin siinä konkursissa pellin hinta ei tunnu missään. Ja toisaalta sen pitäisi sopia "heittämällä" paikalleen, eikä tarvitsisi turhia nykertää omien viritelmien kanssa. Pahvilaatikon sainkin autotalliin asti ja sitten kaikki ruuvit putoilivat yhdestä kulmasta pitkin lattiaa - hyvin alkaa ruuvimetsästyksellä. Taas tuli hirsipuuhun lisää osia.

Kaksiosainen pelti ei tule millään kiinni itse koneeseen, vaan sen pitäisi olla neljällä kumitassulla koneen päällä ja korkeutta kattoon voi säätää toisella pellillä ruuvammalla sen oikeaan kohtaan niillä karkuruuveilla. Ruotsalainen suunittelija oli vain tehnyt liian ahtaan peltien kanteista ja ne ottivat kiinni ilmanvaihtoputkiin. Eli eipä mennyt heittämällä koneen päälle. Oli sinne ohennuksia tehty, mutta vääriin kohtiin, eikä suunittelija ollut ottanut huomioon, että ne putket on tietysti peitetty sillä eristeellä! Eli on kahta ahtaampaa. Neljän kertaa roijasin kappaleen autotalliin ja laikka soi! Lukuisien kiroilujen jälkeen pelti mahtui paikalleen. Ja tietysti vinoon!!! #*!%$¤:een ruotsalainen koneen kasaaja oli tumpuloinut koneen päälimäisen pellin vinoon!!! Ja suojapelti oli tietysti sitä myöten vinossa. Siinä tikkailla ääneen kiroilessa keksin ottaa mattoveitsellä pari kolme milliä pois yhdestä kumitassusta ja sillä sain koko komeuden suoraan. Siellä tikkailla keikkuessa osui silmiin myös naurettava Quality Control lappu: "final aproval by 555". Kyllä siellä hirsipuussa keikkuu nyt ruotsalainen laaduntarkkailija!! Pitänee laittaa palautetta!

Tässä kohtaa päätin kavuta tikkailta alas, ottaa yhden oluen, pyyhkisin veren pois seinistä vasta sen jälkeen.

kaikenlaista ongelmaa

Golffi alkoi taas oikutella. Ilmoitteli "emission workshop" varoitusta ja sytytti moottorinvaroitusvalon. Kävi ilmi, että tuon ilmoituksen taakse voi kätkeytyä jos jonkinlaista vikaa, ja paikallinen korjausputiikki selvittikin viaksi lämpötila-anturin. No tätä tietoahan ei voinut näyttää siinä auton ruudulla, vaan on varmistettu pakollinen lukumaksu korjaamoille, jonne pitää ohjekirjan mukaan nilkuttaa "kevyellä kaasulla". Hiukan otin lisäkierroksia matkanteon lopettamisesta, enkä juurikaan malttanut ajella kevyellä pintakaasulla. Pitänee hankkia sellainen narunpätkä läppärin ja auton väliin, että voi samantien päätellä ajetaanko maaliin vai jätetäänkö radalle. Korjaamon jamppa käytti laskun mukaan tunnin vian uudelleen saamiseksi, mutta ei saanut tulosta. Ei se myöskään osannut ehdottaa, että voisi vaihtaa sen anturin. Ilmeisesti oli riittävästi hommia, eikä tuollainen viiden minuutin huoltohomma ole kiinostava.

Ajelin sitten muutaman tuhat kilometriä, kunnes vika pamahti taas päälle. Tällä kertaa olin sen viheliäisen laturi-kuppaus-korjaamon kohdalla ja ajattelin kokeilla sitä, vaikka parin vuoden takainen jupakka vieläkin harmitti. Pikahuolto oli muuttunut Express huolloksi. Hymyilytti hiukan. Kaveri olikin tiskin takana ja oli juuri hoitanut edellisen asiakkaan ja kommentoi "Älä nyt! Mulla on tää vielä kesken!". Juma! Meinasin kääntyä samantien ympäri, mutta jostain syystä hilpeä olo nimen vaihdosta neutralisoi tuon kommentin. Kun edellisen paperit oli mapitettu saatiin ukko pihalle ja vikamuistit luettua. Totesi siihen siten, ettei perjantaina neljän aikaan enää ole aikaa tunnin huoltoon, vaikka huolto on auki seitsemään, ja että varataan aika seuraavalle viikolle. Heh Express huolto. joopa joo. Pääsinkin huoltoon sitten tiistaina. Eli lyhyesti:
Pikahuolto = samana päivänä
Express huolto = ensiviikolla.

Anturi on nyt sitten vaihdettu. Huollon kahvikone jakaa edelleen pahaa kahvia ja hinnat on kohillaan: 137 euroa tunnin työstä, osista ja litkuista. Jonkun kierrätysmaksunkin olivat saaneet listalle, mutta en keksinyt miten se on hinnoiteltu. Jopa yksittäinen lukkorengaskin oli uusittu - ilmeisesti siksi, että oli mennyt purkaessa rikki ja uuden osan mukanahan sitä ei tietenkään tule. Jäi vaikutelma, että tumpelo asentaja oli ryssinyt homman ja asiakas maksaa ehjien osien rikkomisenkin. Eipä ollut kallis osa, mutta silti tuli paha mieli. Olisivat nyt laittaneet sen osan hinnan siihen anturin tai työn hintaan, niin ei tulisi väärää kuvaa huollon ammattitaidosta. Sitäpaitsi tuohon hintaan pitäisi kyllä sisältyä videokuva koko huolto-operaatiosta, että voisi edes sitä katsella sen pahan kahvin kanssa.