maanantai 19. tammikuuta 2009

Suojapelti

Nyt kun vuoden verran olen ihaillut omaa kädenjälkeä ilmanvaihtokoneen päällä ajattelin kuitenkin piilottaa kanavaputket pois näkyiltä. Kone jöpöttää kodinhoitohuoneessa ja armaflexilla ja kontaktiliimalla piilotetut putket ovat lievästi rumat ja osuvat silmään joka kerta ohi mennessä.

Ruotsalaisen ihmevempaimen päälle on kuin onkin kattoon asti ulottuva suojapelti. Itseasiassa peltiä ei osannut (taaskaan) silloinen kauppamies myydä koneen mukana. Sittemmin kuulinkin kyseisen ukon häipyneen tai saaneen lemput koko firmasta. En ihmettele yhtään - kaveri oli aivan pihalla ja häkeltynyt kun olin osannut lukea manuaalista lattialämmitysputkien mitoituskuvat lattiaan ennen kuin olin saanut koko konetta. Itse ei ollut kuulemma edes tiennyt, että ne tiedot löytyvät manuaalista..? Ja manuaali internetistä...?

Pellin hankkimisen muistin sitten samalla sähköpostilla kuin takuuhuollonkin. Oli nimittäin välipäivinä ilmanvaihtokoneen laakeri päättänyt ilmoittaa tien loppumisesta. Puhallin vaihdettiinkin takuuna ja reipas huoltomies oli kuulemma ottanut oikein kengät pois ennekuin oli tullut peremmälle. Iso plussa MM-putken huoltomiehelle! Ei sentään vielä olla niin Amerikassa, että tepastellaan joka paikkaan kengät jalassa! Tarkka huoltomies oli kiinnittänyt huomiota ilmanvaihtokoneen asetuksiinkin ja kyseli, että onko säädöt kohdillaan, kun kone näyttäisi tuottavan ylipaineen kämppäämme alipaineen sijaan. Pikainen selitys ruotsalaisesta laatutyöstä: IV-suunittelijan kanssa mittailimme ilmamääriä ja totesimme koneen säätönupikoiden olevan kytkettynä ristiin! Sen keksimiseen menikin vain tunti mittaustyötä. Säädettiin kohdilleen "väärin" ja merkittiin seinään taas yksi hirsipuun osa ruotsalaisille.

Pellin sai itse noutaa 160 euron hintaan varastosta. Tuntui kyllä turhan kalliilta. Toisaalta jos kone maksoi melkein 6000 euroa, niin siinä konkursissa pellin hinta ei tunnu missään. Ja toisaalta sen pitäisi sopia "heittämällä" paikalleen, eikä tarvitsisi turhia nykertää omien viritelmien kanssa. Pahvilaatikon sainkin autotalliin asti ja sitten kaikki ruuvit putoilivat yhdestä kulmasta pitkin lattiaa - hyvin alkaa ruuvimetsästyksellä. Taas tuli hirsipuuhun lisää osia.

Kaksiosainen pelti ei tule millään kiinni itse koneeseen, vaan sen pitäisi olla neljällä kumitassulla koneen päällä ja korkeutta kattoon voi säätää toisella pellillä ruuvammalla sen oikeaan kohtaan niillä karkuruuveilla. Ruotsalainen suunittelija oli vain tehnyt liian ahtaan peltien kanteista ja ne ottivat kiinni ilmanvaihtoputkiin. Eli eipä mennyt heittämällä koneen päälle. Oli sinne ohennuksia tehty, mutta vääriin kohtiin, eikä suunittelija ollut ottanut huomioon, että ne putket on tietysti peitetty sillä eristeellä! Eli on kahta ahtaampaa. Neljän kertaa roijasin kappaleen autotalliin ja laikka soi! Lukuisien kiroilujen jälkeen pelti mahtui paikalleen. Ja tietysti vinoon!!! #*!%$¤:een ruotsalainen koneen kasaaja oli tumpuloinut koneen päälimäisen pellin vinoon!!! Ja suojapelti oli tietysti sitä myöten vinossa. Siinä tikkailla ääneen kiroilessa keksin ottaa mattoveitsellä pari kolme milliä pois yhdestä kumitassusta ja sillä sain koko komeuden suoraan. Siellä tikkailla keikkuessa osui silmiin myös naurettava Quality Control lappu: "final aproval by 555". Kyllä siellä hirsipuussa keikkuu nyt ruotsalainen laaduntarkkailija!! Pitänee laittaa palautetta!

Tässä kohtaa päätin kavuta tikkailta alas, ottaa yhden oluen, pyyhkisin veren pois seinistä vasta sen jälkeen.

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

kaikenlaista ongelmaa

Golffi alkoi taas oikutella. Ilmoitteli "emission workshop" varoitusta ja sytytti moottorinvaroitusvalon. Kävi ilmi, että tuon ilmoituksen taakse voi kätkeytyä jos jonkinlaista vikaa, ja paikallinen korjausputiikki selvittikin viaksi lämpötila-anturin. No tätä tietoahan ei voinut näyttää siinä auton ruudulla, vaan on varmistettu pakollinen lukumaksu korjaamoille, jonne pitää ohjekirjan mukaan nilkuttaa "kevyellä kaasulla". Hiukan otin lisäkierroksia matkanteon lopettamisesta, enkä juurikaan malttanut ajella kevyellä pintakaasulla. Pitänee hankkia sellainen narunpätkä läppärin ja auton väliin, että voi samantien päätellä ajetaanko maaliin vai jätetäänkö radalle. Korjaamon jamppa käytti laskun mukaan tunnin vian uudelleen saamiseksi, mutta ei saanut tulosta. Ei se myöskään osannut ehdottaa, että voisi vaihtaa sen anturin. Ilmeisesti oli riittävästi hommia, eikä tuollainen viiden minuutin huoltohomma ole kiinostava.

Ajelin sitten muutaman tuhat kilometriä, kunnes vika pamahti taas päälle. Tällä kertaa olin sen viheliäisen laturi-kuppaus-korjaamon kohdalla ja ajattelin kokeilla sitä, vaikka parin vuoden takainen jupakka vieläkin harmitti. Pikahuolto oli muuttunut Express huolloksi. Hymyilytti hiukan. Kaveri olikin tiskin takana ja oli juuri hoitanut edellisen asiakkaan ja kommentoi "Älä nyt! Mulla on tää vielä kesken!". Juma! Meinasin kääntyä samantien ympäri, mutta jostain syystä hilpeä olo nimen vaihdosta neutralisoi tuon kommentin. Kun edellisen paperit oli mapitettu saatiin ukko pihalle ja vikamuistit luettua. Totesi siihen siten, ettei perjantaina neljän aikaan enää ole aikaa tunnin huoltoon, vaikka huolto on auki seitsemään, ja että varataan aika seuraavalle viikolle. Heh Express huolto. joopa joo. Pääsinkin huoltoon sitten tiistaina. Eli lyhyesti:
Pikahuolto = samana päivänä

Express huolto = ensiviikolla.

Anturi on nyt sitten vaihdettu. Huollon kahvikone jakaa edelleen pahaa kahvia ja hinnat on kohillaan: 137 euroa tunnin työstä, osista ja litkuista. Jonkun kierrätysmaksunkin olivat saaneet listalle, mutta en keksinyt miten se on hinnoiteltu. Jopa yksittäinen lukkorengaskin oli uusittu - ilmeisesti siksi, että oli mennyt purkaessa rikki ja uuden osan mukanahan sitä ei tietenkään tule. Jäi vaikutelma, että tumpelo asentaja oli ryssinyt homman ja asiakas maksaa ehjien osien rikkomisenkin. Eipä ollut kallis osa, mutta silti tuli paha mieli. Olisivat nyt laittaneet sen osan hinnan siihen anturin tai työn hintaan, niin ei tulisi väärää kuvaa huollon ammattitaidosta. Sitäpaitsi tuohon hintaan pitäisi kyllä sisältyä videokuva koko huolto-operaatiosta, että voisi edes sitä katsella sen pahan kahvin kanssa.