Joukkoliikenne haisee

Kävi niin, että uskolinen 14 vuotta vanha auto jätti tielle rikkoontuneen puolan takia.  Auto huoltoon ja olin pakotettu käyttämään bussia ja metroa työmatkaan. Taas tuli varmistus miksi kuljen omalla autolla.

Herätys aamulla samaan aikaan kuin normaalistikin. Koska on normaali talvi ja taivaalta tulee lunta, pitää varustautua kylmään seisoskeluun pysäkillä. Bussi oli aikataulustaan kymmenen minuuttia myöhässä. Kohtuullisen hyvin koska eräänä kesänä, kun lunta oli vähemmän, bussi oli myöhässä tunnin. Hiukan pisti epäilyttämään linjayhtiön kusettavan aikataulullaan, koska pari alkuasukasta tuli kiirehtimättä vain minuuttia ennen bussia pysäkille. Ilmeisesti tiesivät OIKEAN aikataulun.

Suomessa kun ollaan maksoin matkan pankkikortilla. Kyyryssä istuvan Heimo Vesan näköinen kuski otti sirukortin kaksin käsin vastaan ja alkoi mulkoilla mua sen näköisenä, että sketsihahmon sana-arkku aukeaa kohta. Onnistui kuitenkin kääntämään kortin ja huojentui, kun sieltä löytyi magneettiraita. Yhteen suuntaan 13€!! Sillä saa kahdeksan litraa 98-bensaa! Samalla rahalla ajan omasta kotipihasta työmatkan edestakaisin ja kauppareissut vielä päälle ilman kyyristelyä lumituiskussa! Maksusuoritus piti kuitata kuulakärkikynällä ohueseen kuitinriekaleeseen - ja tietysti ilman tarkoitukseen sopivaa alustaa. Merkkasin kuittiin etunimen ja sukunimestä tuli reikä. Aivan sama - kelpasi Heimolle. Hieno muinaisjäänne tämäkin maksutapa.

 Tällä kertaa oli vapaata tilaa ja takapenkillä se pakollinen spurgu. Haju oli myös sen mukainen. Nahkatakissaan hajua erittävä liimatukka näytti siltä, että viimevuoden pikkujoulut eivät olleet vielä päättyneet eikä laskuhumala alkanut. Siellä se virnisteli kuin heikkopäinen, eikä millään penkillä ollut turvassa siltä käryltä. Tuskaa lisäsi se käsittämätön penkki, joka on ilmeisesti suuniteltu kääpiökiinalaisille ja joissa hartiat painuu väkisin lysyyn ja hengitys vaikeutuu. Vanerilevyn päälläkin olisi mukavampi istuskella. Silloin ei tarvitsisi edes miettiä onko tällä penkillä ruumiinnesteitään pehmusteisiin imeyttänyt joku takapenkiläisen kaltainen kestojuhlija. Turvavyötä ei tietenkään ollut, joten jos jotain sattuu, niin se takapenkin paskalasti pyhkäisee sitten koko bussin läpi, ellei imeydy matkalle. Taidan seuraavalle reissulle tehdä vanerista oman alustan, ottaa mukaan aktiivihiilisuodattimen ja ehkä armeijan suojaviitan.

 Huonosta kelistä huolimatta Heimo keuli moottoritiellä aikataulun kiinni ja oltiin perillä melkein aikataulussa. Sentään jotain etua siitä, että herää aikaisin, eivätkä kaikki tiet ole täysin tukossa. Kännykällä HKL:n raideliikennelippu ja metroon. Rivakka kävely uhmaten kaikkia autoja suojateillä ja olin töissä 35 minuuttia myöhemmin kuin omalla autolla. Eli 15.90€ koko matka kaikkine mukavuuksineen ja kuntoiluineen.

Kotimatka iltapäivästä ei sitten toiminutkaan. Koska olin jo aamulla myöhässä jouduin venyttämään kotiinlähtöä pahimpaan ruuhkaan. HKL:n bussi aivan täynnä ja penkit ihan yhtä typeriä pullopersesioille tehtyjä - tosin ilman pehmusteita. Ovi kävi tiuhempaan joten jos joku spuge olisi kyydissä ollutkin, niin sen verran hyvin tuulettui, että sai piposta pitää kiinni. Asemalla yritin ensimmäiseen bussiin, joka ajaa pysäkkini ohi: "Ei tähän autoon!! Mee tohon viereiseen!" Kohteliasta palvelua tosiaan. Kampesin sinne ja valittelin ettei edellinen kuski huolinut kyytiin. Täti näytti hetken hölmistyneeltä ja tajusi sitten sanoa, ettei nuo "EB" autot pysähdy kaikilla pysäkeillä. Virnuili vielä perään, että ne on vähän semmosia ne Porilaiset kuskit. No eipä tarvitse Poriinkaan sitten mennä, jos ei autosta löydy jarruja pysäyttää pysäkille. Siitä ne ajaa mun pysäkin ohi peräkanaa, eikä se "EB" ole mitenkään nopeampi kuin tämä toinenkaan. Joskus aikoinaan ne pysähtyi molemmat ja rahastustäti vaihtoi autosta toiseen. Eipä ole näkynyt enää rahastustätejäkään.

 Sitten istuskeltiin keskustan liikennevaloissa ja odoteltiin. Jostain syystä mikään pitkänmatkanbussi ei voi ajaa kulkematta koko ruuhkaisen keskustan läpi. Se matka saattaisi olla liian nopea ja viedä vähemmän polttoainetta, eikä voitaisi ottaa kyytiin potentiaalisia kääpiökiinalaisia. Kun päästiin susirajalle, ruotsalaisen sistushelvetin kohdalle, olisi minun pitänyt aikataulun mukaan olla jo perillä. Tosin kuskin mielestä se matka alkoi vasta siitä, koska silloin toivoteltiin hyvää matkaa ja tervetuloa kyytiin. HKL:n kaveri ei toivotellut yhtään mitään, joten tällä tädillä oli sentään jotain yritystä antaa katetta matkarahalle - ehkä vähän myöhässä tosin.

55km kotimatkaan meni siis 55 minuutin sijasta melko tasan kaksi tuntia ja rahaakin tuplamäärä. Autohuoltokin oli jo kiinni kun pääsin kävellen sinne asti. Ei tässä maassa voi susirajan ulkopuolella matkustaa järkevästi ilman omaa autoa sanoo viherpiipertäjät ihan mitä tahansa.