Suojapelti

Nyt kun vuoden verran olen ihaillut omaa kädenjälkeä ilmanvaihtokoneen päällä ajattelin kuitenkin piilottaa kanavaputket pois näkyiltä. Kone jöpöttää kodinhoitohuoneessa ja armaflexilla ja kontaktiliimalla piilotetut putket ovat lievästi rumat ja osuvat silmään joka kerta ohi mennessä.

Ruotsalaisen ihmevempaimen päälle on kuin onkin kattoon asti ulottuva suojapelti. Itseasiassa peltiä ei osannut (taaskaan) silloinen kauppamies myydä koneen mukana. Sittemmin kuulinkin kyseisen ukon häipyneen tai saaneen lemput koko firmasta. En ihmettele yhtään - kaveri oli aivan pihalla ja häkeltynyt kun olin osannut lukea manuaalista lattialämmitysputkien mitoituskuvat lattiaan ennen kuin olin saanut koko konetta. Itse ei ollut kuulemma edes tiennyt, että ne tiedot löytyvät manuaalista..? Ja manuaali internetistä...?

Pellin hankkimisen muistin sitten samalla sähköpostilla kuin takuuhuollonkin. Oli nimittäin välipäivinä ilmanvaihtokoneen laakeri päättänyt ilmoittaa tien loppumisesta. Puhallin vaihdettiinkin takuuna ja reipas huoltomies oli kuulemma ottanut oikein kengät pois ennekuin oli tullut peremmälle. Iso plussa MM-putken huoltomiehelle! Ei sentään vielä olla niin Amerikassa, että tepastellaan joka paikkaan kengät jalassa! Tarkka huoltomies oli kiinnittänyt huomiota ilmanvaihtokoneen asetuksiinkin ja kyseli, että onko säädöt kohdillaan, kun kone näyttäisi tuottavan ylipaineen kämppäämme alipaineen sijaan. Pikainen selitys ruotsalaisesta laatutyöstä: IV-suunittelijan kanssa mittailimme ilmamääriä ja totesimme koneen säätönupikoiden olevan kytkettynä ristiin! Sen keksimiseen menikin vain tunti mittaustyötä. Säädettiin kohdilleen "väärin" ja merkittiin seinään taas yksi hirsipuun osa ruotsalaisille.

Pellin sai itse noutaa 160 euron hintaan varastosta. Tuntui kyllä turhan kalliilta. Toisaalta jos kone maksoi melkein 6000 euroa, niin siinä konkursissa pellin hinta ei tunnu missään. Ja toisaalta sen pitäisi sopia "heittämällä" paikalleen, eikä tarvitsisi turhia nykertää omien viritelmien kanssa. Pahvilaatikon sainkin autotalliin asti ja sitten kaikki ruuvit putoilivat yhdestä kulmasta pitkin lattiaa - hyvin alkaa ruuvimetsästyksellä. Taas tuli hirsipuuhun lisää osia.

Kaksiosainen pelti ei tule millään kiinni itse koneeseen, vaan sen pitäisi olla neljällä kumitassulla koneen päällä ja korkeutta kattoon voi säätää toisella pellillä ruuvammalla sen oikeaan kohtaan niillä karkuruuveilla. Ruotsalainen suunittelija oli vain tehnyt liian ahtaan peltien kanteista ja ne ottivat kiinni ilmanvaihtoputkiin. Eli eipä mennyt heittämällä koneen päälle. Oli sinne ohennuksia tehty, mutta vääriin kohtiin, eikä suunittelija ollut ottanut huomioon, että ne putket on tietysti peitetty sillä eristeellä! Eli on kahta ahtaampaa. Neljän kertaa roijasin kappaleen autotalliin ja laikka soi! Lukuisien kiroilujen jälkeen pelti mahtui paikalleen. Ja tietysti vinoon!!! #*!%$¤:een ruotsalainen koneen kasaaja oli tumpuloinut koneen päälimäisen pellin vinoon!!! Ja suojapelti oli tietysti sitä myöten vinossa. Siinä tikkailla ääneen kiroilessa keksin ottaa mattoveitsellä pari kolme milliä pois yhdestä kumitassusta ja sillä sain koko komeuden suoraan. Siellä tikkailla keikkuessa osui silmiin myös naurettava Quality Control lappu: "final aproval by 555". Kyllä siellä hirsipuussa keikkuu nyt ruotsalainen laaduntarkkailija!! Pitänee laittaa palautetta!

Tässä kohtaa päätin kavuta tikkailta alas, ottaa yhden oluen, pyyhkisin veren pois seinistä vasta sen jälkeen.